Olen aina vihannut lähtökohtaisesti kaikkia kurpitsoita. Inhoni on johtunut ala-asteen ruokalan aiheuttamista traumoista, kun innoissasi ladoit lautaselle "persikka"salaattia, joka paljastui pikkelöidyksi kurpitsaksi. Kyseistä asiaa en kyllä vieläkään syö, mutta muuten olen antanut kurpitsalle uuden mahdollisuuden. Onneksi!



Tässä keitossa osansa ottaa myskikurpitsa. Ihanan mieto ja nopeasti kypsyvä myskikurpitsa on mitä mainioin sosekeiton joukkoon! Joten unohda sinäkin ennakkoluulosi kurpitsaa kohtaan jos niitä omaat, ja kipinkapin kauppaan ostamaan tarpeet tähän soppaan. Kurpitsat ovat vielä sesongissa!

Tiedetään että otsikko lupaa paljon. Mutta tämä on ehdottomasti ollut minun tämän syksyn lemppariruoka! Inkiväärin ja rosmariinin parittaminen saattaa tuntua oudolle, mutta ainakin omaan makuaistiini tuo yhdistelmä toimii ihan loistavasti tässä reseptissä! Ne antavat muuten miedonmakuiselle keitolle oman lempeän lisäyksensä. Rosmariinin tilalle suunnittelin itseasiassa ensin timjamia, mutta se oli kaupasta loppu. Eli sekin sopii varmasti hyvin jos rosmariinia ei kaapistasi löydy!

Tämä ohjehan on muuten myös vegaaninen! Joku on saattanut miettiä, miksi blogissani on vain kasvisruokia. Pyrin pääsääntöisesti ainakin kotona syömään kasvisruokaa, joten asia johtuu ihan vain siitä. Toki jaan myös vinkit siihen, miten ja missä muodossa joihinkin resepteihin voi lihan lisätä. Ja lihareseptejä tulee joitakin hyvin todennäköisesti myös jakoon! Olen vain kuullut monien ihmisten suusta, että he eivät tee kasvisruokaa, koska eivät osaa. Joten tämä blogi antaa kenties jollekin hieman vnkkejä sen suhteen! Ainakin toivon niin, heh.

Vähintään kerran syksyssä on pakko päästä poimimaan sieniä. Se vaan kuuluu syksyyn, ja tuo hirveästi muistoja lapsuudesta ja perheen yhteisistä sieniretkistä. Ja sienestyksessä on se ihana etsimisen ja löytämisen fiilis. Että onkohan siellä tutulla sienipaikalla nyt sieniä, tai mitä aarteita matkalta löytyy. Harvoin tarvitsee sieniretkeltä tyhjin käsin kotiin tulla!

Tämän syksyn sienisaaliiksi saimme muun muassa vaaleaorakkaita, kantarellejä ja suppilovahveroita. Äitini kanssa keräsimme vaaleaorakkaita into piukeana, kunnes isäni tarkasteli saalistamme ja totesi sienien olevan vaaleaorakkaita. Onneksi vaaleaorakas on kuitenkin loistava ruokasieni, luokitukseltaan jopa parempi kuin lampaankääpä! Se kasvaa suurissa kuusi-ja sekametsissä, ja voin ehdottomasti suositella keräämään, jos satutte löytämään. Kuulema keräysaika on lokakuun puoleenväliin, joten vielä saattaa onnistaa! Me teimme siitä tajunnanräjäyttävän (oikeasti) hyvää pastaa, voisin julkaista ohjeen blogissa myöhemmin...

Kuvissa vilahtaa myös viime vuoden kanttarellisaalis, joka jäi aikas pieneksi. Tänä vuonna kantarellivuosi oli erinomainen, me keräsimme monta sangollista!




Omaan pakastimeeni sain tänä syksynä kantarelleja sekä suppilovahveroita. Jääkaapissa taitaa odottaa vielä pieni purkillinen suolasieniäkin sienisalaattia varten. Tällä kertaa päähtähtenä oli kuitenkin suppilovahvero. Toinen puolisko oli sitä mieltä että sienipiirakkaa on tehtävä, ja sitä sitten tehtiin!

Ensin olin jo aikeissa mennä ihan perusreseptillä, kunnes jostain pomppasi mieleeni kuva galetesta. Se ihanan rustiikkinen ulkonäkö ja herkullisen rapsakka pohja...Useimmiten olen itse nähnyt galeten tehtävän esimerkiksi kauniista kesäkurpitsoista, omenoista tai vaikkapa mustikoista. Mutta en sienistä! Sienet toimivat kuitenkin ihan yhtä hyvin, ja kaunis lopputulos tuli myös niistä. Joten seuraavan kerran kun teet sienipiirakkaa, yllätä itsesi tai vieraasi tällä kauniilla sienigaletella! Minusta ainakin tuli galette-fani, ei taida jäädä ainokaiseksi tämä kokeilu.





Itseni lisäksi myös sienipiirakkaa toivonut osapuoli ihasteli sen kauneutta ja uudistunutta ulkomuotoa. Tämä herkku kelpaa parempaankin kahvipöytään! Tai sitten ihan vain päivälliseksi salaatin kera, niinkuin piirakka meillä päätyi. :)

Noniin! Täällä ollaan taas. Kesä oli ja meni, töitä tuli tehtyä niin paljon että aikaa ei oikein ollut blogille. Mutta nyt sormet syyhyää taas kirjoittaa ja kokeilla uusia reseptejä!

 Laitettiin eilen ystäväni Vilpun kanssa pyllyt penkkiin ja uudistettiin vähän blogin ulkonäköä. Mukavampi bloggailla kun blogin ulkoasu miellyttää omaa silmää! Jotain häröjä saattaa vielä esiintyä, korjaillaan niitä kun ilmenee. Onneksi on ihania ystäviä jotka auttaa, ja on pikkaisen taitavampia tällaisissa koodausasioissa ynnä muissa kun meikäläinen, haha. Suurkiitos siis Vilpulle!

Sittenpä laitetaan pari reseptiä jakoon! Olen todella harvoin kipeä, mutta viime viikolla sai syysflunssa minusta yliotteen. Olo oli kuin rekan alle jääneellä ja pää sumuinen. Siispä lääkitsin itseäni levolla, ja kaikella mikä sisältää kurkumaa. Kuuleman mukaan se alentaa tulehduksia ja kolesterolia ja toimii jopa luonnon omana antibioottina. Kurkumaa saa kaupasta myös ihan tuoreena, se muistuttaa hieman inkivääriä, mutta on sisältä kauniin oranssin värinen! Itselläni sitä on tällä hetkellä kaapissa jauheena. Huomatautan tässä vaiheessa, että kurkuma värjää kaiken kirkkaan keltaiseksi joten varsinkin jauheen kanssa kannattaa olla varovainen...

Tällä viikolla on vasta säät suosineet! Olen ollut  niin fiiliksissä keväästä, ja nyt kun vielä pn tällaiset kelit niin hymyä on ollut vaikea pitää poissa kasvoilta. Tällä hetkellä bloggailen meidän parvekkeen nurkasta, jonne rakensin tänään itselleni kesäpesän! Auringon innoittamana heitin vihdoin (!!!) viime kesän lakastuneet kukat pois, vein ylimääräiset kamppeet vinttiin ja imuroin koko parvekkeen. Sitten iski inspiraatio ja äkillinen pesänrakennustarve. Tajusin äsken, että tämä nurkkaus on täydellinen loikoilun lisäksi myös ruokakuvaukseen ja bloggaamiseen. Jihuu! Tosin kesällä en kerkeä täällä hirveästi aikaa viettää, kun Savonmaa kutsuu. Vietän kesän Kuopiossa, töissä legendaarisessa Konttiravintola Mortonissa! Tulkeehan morjestamaan ja syömään Suomen parhaat burgerit.




Usein ideani ruokiin lähtevät jostain kaapista löytyneestä aineksesta. Tällä kertaa se oli Spelt Helmisuurimot, joita käytän välillä riisin sijasta, Juuri nyt myös luonnon vehreys inspiroi keittiössäkin, ja halusin reippaasti kauden kasviksia mukaan ruokaan. Tekee meli syödä kaikkea vihreää! Muun muassa munakoiso ja kesäkurpitsa ovat kaupassa tällä hetkellä hyvin edullisia, ja siksi kauppareissulla tarttui mukaan kesäkurpitsaa. Ja ihmeellisestä mieliteosta johtuen myös pussillinen lehtikaalia, parsakaalia sekä avocadoja. Näistä ihanista vihreistä kasviksista ja spelttihelmistä sitten syntyi idea ruokaan, jolle en oikein keksinyt vielä raflaavaa nimeä. Mutta herkkua se oli!

Tässäpä se lupaamani suklaakakun resepti! Tämä oli äitini toive pääsiäisenä, joten tottakai sen toteutin. Ohje on peräisin äitini kaverin kaverilta, itse en ole ihan tällaiseen kakkuun aiemmin törmännyt. Ja hyvväähän se oli, suklaanhimo lähtee varmasti! Itse en ole mikään hirveä suklaakakkujen ystävä, tykkään syödä oman suklaani ihan suklaana. :-D Tätä kuitenkin tasapainotti ihanasti mustikat ja kermavaahto, joten upposi hyvin myös minulle. Tällä hurmaat varmasti suklaan rakastajan! Kakku kannattaa jäähdyttää kunnolla ennen tarjoilua, mutta ennen tarjoilua voit vaikka lämmittää paloja mikrossa hetken, ei varmasti ainakaan pahenna makua...









Kertokaahan kenet hurmasitte/hurmaisitte tällä kakulla! ;)

Isäni on innokas ja hyvä ruuanlaittaja. Maailman parhaat riistaruuat tekee isi! Meillä on pienestä asti perheessä metsästetty, ja riistaa on siksi ollut lähes aina saatavilla. Usein kotona käydessäni pyydänkin saada tehdä ruuat isän kanssa, jotta hän voi samalla jakaa arvokkaat vinkit minulle. ;)

Tämänkertainen resepti on isältäni kuultu, mutta ei kuitenkaan riistaresepti. Kyseessä on fariinisokeri-soija "marinoitu" lohi. Tätä isi teki usein kotona kun oltiin pieniä, silloin kun piti saada äkkiä ruoka pöytään. Kun piti oikeasti olla nopea, laitettiin mausteet päälle, lohi vartiksi mikroon ja tadaa! Kaveriksi mitä kaapista löytyi. Aina se vaan upposi. Itse olen kuitekin tehnyt lohen aina uunissa, ja lisukkeeksi sopii mielestäni täydellisesti raikas bulgur-salaatti, vaikka maut eivät ihan samasta maanosasta ehkä olekaan. Mielestäni todella maukas resepti joka ei ole tullut ainakaan muualla vastaan!



Tästä ohjeesta tulee noin neljä annosta! Itse olen vähitellen opetellut kokkamaan ruokaa kerralla _paljon_ sillä kun molemmat treenataan aika ahkerasti tässä taloudessa, niin ruokaa menee ihan uskomattomia määriä. :-D Asia ei ole ihan mennyt vielä jakeluun, kun luulen tehneeni paljon ruokaa ja se loppuukin kahdessa päivässä... Terveisin suurtalouskokki to be. Ei vaan. Eipähän kyllästy kun tekee ruokaa useammin!

Pääsiäinen nyt oli ja meni aikapäiviä sitten, mutta niin paljon kivoja kuvia jäi kameraan että jaan ne kuitenkin tänne! Koko perhe oltiin kotosalla vanhempieni luona, ja aika kuluikin urheillessa, saunoessa ja eritoten yhdessä keittiössä hääriessä. Kotona parasta on yhdessä jaetut ja kokatut illalliset, joita nautimme pitkän kaavan mukaan ja huolella valmistettuna. Nauru raikaa aina eikä huumorissa säästellä!

Nämä on taas näitä ruokia sarjassamme "mitä kaapista löytyy." Josta sattui tulemaan ihan todella herkullista, tämä resepti menee ehdottomasti jatkoon! Tosin koostumuksesta tuli itselläni vähän "vetinen", koska astia oli liian pieni ja sain mahtumaan vain yhden kerroksen pastalevyjä, heh. Siksi nesteet ei päässeet imeytymään mihinkään. Mutta herkkua oli silti!

Vaikka itse sanonkin, olen aika hyvä kehittelemään ruokia kaappiin jääneistä ruuista ja ruuantähteistä. Olen sitä mieltä, että kaikki ruoka on yritettävä hyödyntää, eikä ruokaa heitetä pois jos sen voi vielä syödä, vaan siitä voi keksiä jotain uutta,

Tänään kaapista löytyi vähän jo nahistunut munakoiso, kourallinen kirsikkatomaatteja, basilikapuntin jämät ja puolikas sitruuna, Grana Padano-juuston kanta ja pakkasesta pakastepinaattipussi. Kuiva-ainekaapista löytyi myös kauan sitten avattu lasagnelevypaketti ja tomaattimurskaa, joten siitä ajatus sitten lähti. Kaupasta kävin hakemassa ruokaa varten fetaa, linssejä, säilöttyjä kirsikkatomaatteja ja kesäkurpitsan.




Tuosta juustokastikkeesta tuli todella herkkua! Jotenkin tuo kauramaidon makeus sopii muutenkin tuon tomaattikastikkeen kaveriksi oikein hyvin. Lasagnen kannattaa aina antaa hieman jäähtyä, jolloin sen maku paranee ja koostumus vetäytyy, jolloin nesteet vielä imeytyvät pastaan. Bon appetit!

Nyt tämä lähtee viettämään pääsiäislomaa, katsotaan tuleeko kotoa uusia reseptejä jaettavaksi! Äitini ainakin puhui pastan tekemisestä kokonaan itse, joten ehkäpä...

On vierähtänyt ihan liian pitkä tauko viimeisimmästä kirjoituksesta! Olin siis helmikuun alussa melkein kolme viikkoa reissun päällä, ja en ollut valmistautunut postauksilla sen ajaksi, valitettavasti. Mutta nyt täällä ollaan taas! Ostin muuten ennen reissuun lähtöäni uuden kameran, joten kuvat ovat nyt ainakin laadullisesti parempia. Ehkä vielä opin joku päivä myös oikeasti kuvaamaan... ;-)

Lomalla ei juurikaan tullut laitettua ruokaa, ja siksi piti hellan ääreen päästä heti kotiuduttua. Koska perjantaina minulla oli aikaa kokkailla, päätin tehdä pitkästä aikaa pitaleipiä! Näitä meillä tehtiin aika paljon kun olin pieni, joten tämä herkku on jo lapsuudesta tuttu.

 Hyppäsin siis pyörän selkään hakemaan tuoretta korianteria ja falafel-aineksia keskustan etnisestä liikkeestä. Jyväskylässä meillä on useita etnisiä kauppoja, ja oma suosikkini on Kilpisenkadulla sijaitseva Alanya Market. Siellä on laaja valikoma kaikenlaisia tuotteita, niin kuiva-aineita, yrttejä ja hedelmiä kuin kylmätuotteita ja pakasteitakin. Lemppariani on tuoreet yrtit (korianteri, persilja, minttu) vain 1,50€ valtava puska, nam. Lisäksi kuivat kikherneet ja linssit ovat etnisissä kaupoissa usein tosi edullisia.




Falafelit tein tällä kertaa ihan jauheesta, jonka ostin kaupasta. Falafel-jauhoihin lisätään vettä, jonka jälkeen taikina turvotetaan. Itse lisäsin vielä extra valkosipulia ja korianteria. Pyörykät paistetaan reippaassa öljyssä, tai ne voi myös uppopaistaa!



Lisäksi näiden pulleiden leipien väliin tein tomaatti-punasipuli-korianterisalaattia, tomaattisoossia ja porkkana-tsatsikia. Kyllä maistui!

Minusta punajuuri on mahtava juures. Se on upean värinen ja ihanan makuinen, ja se sopii niin leivontaan kuin ruuanlaittoon. Ja lisäksi se on edullista!  Olen tehnyt siitä laatikkoa, salaattia ja yksinkertaisesti paahtanut uunissa, mutta en ole aiemmin tehnyt punajuuresta keittoa. Vaikka netti on täynnä reseptejä, olen aina vähän miettinyt että miltähän se nyt sitten maistuu. Tänään kokeilin, ja meni kyllä heti sosekeittojen top-listalle! Ihanan pehmeän makuinen ja piristävän värinen.

Omiin  viikonloppuihini kuuluu lähes aina ruuanlaitto. On ihanaa kun on aikaa ja keittiössä voi viettää vaikka päivän leipoen ja kokaten.

Perjantaina illalla päätin pitkästä aikaa tehdä dumplingseja! Tykkään kovasti laittaa erilaisia aasialaishenkisiä pikkusyötäviä, kuten sushia, vietnamilaisia kevätkääryleitä ja näitä kiinalaisia pikku nyyttejä. Nämä herkut vaativat vähän vaivaa ja myös opettelua, mutta ovat sen arvoisia!
Dumplingseja olen maistanut myös niiden kotimaassa Kiinassa, kun olimme kaksi vuotta sitten keväällä pari viikkoa Shanghaissa. Pieni (mutta kehuttu) ravintola suuren ostoskeskuksen ravintolakerroksessa oli unohtumaton elämys. Ruoka tarjoiltiin keltaisilta muoviastioilta ja yhteistä kieltä tarjoilijan kanssa ei ollut, mutta saatiin näitä herkkuja tilattua. Ravintolan seinässä oli pieniä "ikkunoita", joista näki keittiöön, kun dumplingseja valmistettiin. Miten nopeasti niitä syntyi! Ja kaikki identtisiä ja kauniita. Ja herkullisia.



Omat versioni eivät ole lähelläkään niin kauniita kun nuo alkuperäiset, mutta pysyvät kasassa ja muistuttavat kuitenkin nyyttiä...



Ja ei, korianteri ei kuulu kiinalaiseen keittiöön vaikka se kuvia koristaakin. Mutta koska rakastan korianteria laitoin sitä myös vähän täytteeseen!

Jaiks, täällä ollaan!

Varmaan pari vuotta sitten, en muista tarkkaan, sanoin ensimmäistä kertaa sen ääneen. Haluaisin blogata ruuasta. Haluaisin paikan, johon tallettaa ihanimmat reseptit ja herkullisimmat kuvat. Jossa voisin jakaa tätä ruuanlaiton ilosanomaa ja intohimoani. Kaikki facekamuni kun tuskin jaksavat lukea kilometrin pituista hehkutustani siitä ihanasta Saigonin Food tourista ja katsella joka päivä instagramiini pöllähtäviä ruokakuvia...heh. Mutta ne jotka jaksaa, niin tervetuloa tänne!

Eipä kai tässä sen enempää tarvitse hölöttää. Ulkoasu varmaan muuttuu vielä ja moni muukin asia, mutta nyt mennään ja annetaan blogin muokkautua siinä mukana. Suunnittelua on tehty jo ihan tarpeeksi kauan! Ajatuksiani ja lisää itsestäni ripottelen varmasti tuleviin postauksiin, mutta koska tämä on ruokablogi haluan ehdottomasti jakaa heti tämän hetken yhden lempiresepteistäni.

Kun pakkaset näin tammikuussa paukkuu, ainakin omaan ruokavaliooni kuuluu herkulliset ja lämmittävät kasvissosekeitot. Ja ne tarvitsevat parikseen tietenkin uunituoreita sämpylöitä. Tämä resepti on todella helppo ja vielä sitäkin herkullisempi.  Salaisuus näissä sämpylöissä on täydellinen rapea kuori ja mehevä sisus. Jos sinulle on tulossa vieraita tai haluat vaikka lauantai-aamuna hemmotella itseäsi, tässä on sinulle täydellinen resepti!

 Alkuperäinen resepti on peräisin Anna Bergenströmin Joka kokin keittokirjasta. Jaan tähän kuitenkin oman reseptini, joka on pikkuisen muunneltu versio alkuperäisestä! (alkup. ohjeessa on käytetty vain vehnäjauhoja)





Välillä saatan tehdä myös niin, että lisään heti alussa vesi-maitoseokseen kaurahiutaleet, ja teen mikrossa "puuron", joka toimii taikinan nesteenä. Sen jälkeen jatkan taikinan tekemistä normaalisti. Tämän niksin opetti kummitätini minulle joskus!



Täytyypä taas itsekin pian herkutella näillä sämpylöillä. Olen niin innoissani että tämä blogi on vihdoin pystyssä ja pääsen jakamaan reseptejäni! Ja hauskaahan se olisi, jos joku muukin saisi tulevista kirjoituksistani jotain iloa. Olisi ihanaa, jos joku tänne eksyy ja kokeilee jotain, niin kommentoikaa ja kertokaa mitä piditte!